Viestintä toimitusketjussa
-
REACH
- REACH-asetus tutuksi
- Aineen tunnistetiedot
- Rekisteröinti
- Arviointi
- Lupamenettely
- Rajoitus
- Viestintä toimitusketjussa
- Kandidaattilista esineisiin sisältyvistä aineista
- Lainsäädäntö
- REACH-asetuksen vaatimukset eläinkokeille
- Täytäntöönpano
- Nanomateriaalit
- Sääntelytarpeiden arviointi
- PBT assessment
- Endocrine disruptor assessment
- Cooperation with authorities and stakeholders
- Mahdollisesti huolta aiheuttavat aineet
Viestintä toimitusketjussa
Toimitusketjun toimijoilla voi olla monia tehtäviä ja jopa useita rooleja. Roolistasi riippuen sinulla on erilaisia velvollisuuksia ja käytettävissäsi voi olla erilaisia välineitä ja tietoja. Ne on kuvattu eri roolien sivuilla.
Tehokas tietojenvaihto jatkokäyttäjien ja toimittajien välillä kaikissa REACH-menettelyn vaiheissa auttaa varmistamaan, että toimitusketjussa annetaan olennaista tietoa.
Kun jatkokäyttäjät antavat toimittajilleen tietoa käytöistään ja käyttöolosuhteistaan, rekisteröijät voivat laatia kemikaaliturvallisuusraporttinsa kuuluvat altistumisskenaariot näiden tietojen pohjalta. Myös turvallista käyttöä koskevat ohjeet, jotka rekisteröijä ilmoittaa jatkokäyttäjille, ovat todennäköisesti olennaisia ja realistisia.
Viestintävälineet
Toimialajärjestöt, jäsenvaltiot ja kemikaalivirasto ovat tehneet yhteistyötä parantaakseen ja yhtenäistääkseen viestintää toimitusketjussa osana kemikaaliturvallisuusarviointeja ja altistumisskenaarioita koskevaa etenemissuunnitelmaa ja altistumisskenaarioiden tiedonvaihtoverkoston (ENESin) työtä. Tiedottamisen alkupäässä on laadittu ”käyttökarttoja”. Ne on tarkoitettu tietojen antamiseen rekisteröijille, ja se tapahtuu usein toimialajärjestöjen kautta.
Tiedottamisen loppupäähän on myös kehitetty monenlaisia työkaluja: aineiden altistumisskenaarioiden mallipohjat on hyväksytty, seosten turvallista käyttöä edistävien tietojen mallipohjat on hyväksytty seosten osalta, altistumisskenaarioiden lausekkeita ja tietojärjestelmiin liittyvää viestintää on yhtenäistetty, ja lisäksi on kehitetty menetelmä, jolla määritetään seosten pääkomponentti.