Luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta annetun ns. CLP-asetuksen keskeisenä periaatteena on valmistajan, maahantuojan tai jatkokäyttäjän itse tekemä aineen tai seoksen luokitus.

Tämä edellyttää aineen tai seoksen vaarojen tunnistamista ja vaaratietojen vertaamista CLP-asetuksessa määriteltyihin kriteereihin. Luokitus perustuu aineen tai seoksen vaarallisiin ominaisuuksiin eikä altistumisen todennäköisyyteen ja riskinäkökohtiin.

Itse tehtävällä luokituksella pyritään selvittämään, liittyykö kemialliseen aineeseen tai seokseen fysikaalisia tai terveydelle aiheutuvia vaaroja tai ympäristövaaroja ja tiedottamaan toimitusketjua kunnolla näistä vaaroista asianmukaisten merkintöjen avulla tuotetta markkinoille saatettaessa aineen tai seoksen valmistusmäärästä riippumatta.

Itse tehtävä luokitus

CLP-asetuksen mukaan aine on luokiteltava itse, jos sille ei ole CLP-asetuksen liitteessä VI yhdenmukaistettua luokitusta ja sillä on vaarallisia ominaisuuksia. Jos aineella on jo yhdenmukaistettu luokitus (nimike CLP-asetuksen liitteessä VI), on tämä yhdenmukaistettu vaaraluokitus oikeudellisesti sitova kyseisen nimikkeen mainitsemille vaaraluokille ja jaotteluille. Vaaraluokat ja jaottelut, joita nimikkeen yhteydessä ei mainita, on tarvittaessa arvioitava ja luokiteltava itse.

Yhdenmukaistettuihin luokituksiin voidaan soveltaa joitakin poikkeuksia, jos se on perusteltua esim. markkinoille saatetun aineen erilaisen fysikaalisen olomuodon tai muodon vuoksi tai liitteessä VI olevasta nimikkeeseen liittyvästä merkinnästä johtuen. Lisäksi luokitus, joka on merkitty liitteeseen VI vähimmäisluokitukseksi, tulisi arvioida saatavilla olevan tiedon perusteella, ja jos on sellaista tietoa, joka johtaa aineen luokitteluun vakavampaan kuin vähimmäiskategoriaan, on tätä vakavampaa kategoriaa käytettävä.

Muut epävarmuudet, jotka liittyvät CLP-asetuksen vaarallisia aineita koskevan direktiivin vaarojen ”tulkitsemiseen”, on arvioitava huolellisesti. Joka tapauksessa, kun aine luokitellaan itse (CLP-asetuksen liitteen VI mukaisen yhdenmukaistetun luokituksen lisäksi), on päätösten oltava perusteltuja ja niistä on tarvittaessa sovittava muiden valmistajien, maahantuojien tai jatkokäyttäjien kanssa.

Valmistajan tai maahantuojan on arvioitava kaikki oleelliset vaaraluokat sellaiselle aineelle, jolla ei ole nykyistä nimikettä liitteessä VI (t.s. aineella ei ole yhdenmukaistettua luokitusta millekään vaaraluokalle), ja itse tehtävää luokitusta on sovellettava kaikille niille vaaraluokille, joille luokituskriteerit täyttyvät.

Seokset on aina luokiteltava itse ennen niiden saattamista markkinoille, sillä niihin ei sovelleta yhdenmukaistettuja luokituksia ja merkintöjä.

Luokittelijan on kerättävä kaikki saatavilla olevat tiedot ja arvioitava niiden riittävyys ja luotettavuus itse tehtävän luokituksen tekemistä varten. Tiedot on sen jälkeen arvioitava luokituskriteerien perusteella ja luokituksesta on tehtävä niitä vastaava päätös.

Seosten luokittelussa noudatetaan samankaltaista prosessia. Seokset voidaan luokitella itse seosta koskevan tiedon, samankaltaisia testattuja seoksia koskevan tiedon tai seoksen yksittäisiä osia koskevan tiedon perusteella.

Valmistajien, maahantuojien ja jatkokäyttäjien on seurattava uutta tieteellistä tai teknistä kehitystä ja päätettävä, pitäisikö heidän markkinoille saattamallensa aineelle itse tehty luokitus arvioida uudelleen.