Työperäisen altistuksen raja-arvot (OEL-arvot) ovat lakisääteisiä arvoja, jotka ilmaisevat, millaista altistuksen tasoa työpaikan ilmassa olevalle kemialliselle aineelle pidetään terveyden kannalta turvallisena.
Sääntelyviranomaiset EU:n tasolla ja kansallisella tasolla määrittävät nämä raja-arvot. Niissä otetaan huomioon saatavilla olevat tiedot ja uusimmat tiedot tiettyyn aineeseen liittyvistä vaaroista etenkin karsinogeenisuuden, mutageenisuuden, lisääntymismyrkyllisyyden ja toistuvan annoksen myrkyllisyyden mutta myös lyhytaikaisen altistumisen osalta.
Tietylle aineelle altistumista koskevien raja-arvojen määrittäminen auttaa työnantajia suojelemaan työntekijöiden terveyttä mahdollisilta riskeiltä, kun työssä käytetään kemikaaleja, ja rajoittamaan työntekijöiden altistumista vaarallisille kemikaaleille.
Haitallisten kemikaalien sääntely on keskiössä työntekijöiden suojelussa EU:ssa. Euroopan komissio pyytää riippumattomilta tieteellisiltä komiteoilta neuvoa ensisijaisten kemikaalien arvioinnissa sellaisten ehdotettujen toimien tueksi, joilla hyväksytään uusia tai tarkistetaan nykyisiä raja-arvoja karsinogeenejä, mutageenejä ja lisääntymiselle vaarallisia aineita koskevan direktiivin, kemiallisia tekijöitä koskevan direktiivin ja muun asiaankuuluvan lainsäädännön (esimerkiksi asbestista annettu direktiivin 2009/148/EY) nojalla.
ECHA ja sen riskinarviointikomitea (RAC) ovat tukeneet Euroopan komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosastoa toimittamalla tieteellisiä lausuntoja työperäisen altistuksen raja-arvoista vuodesta 2019 alkaen. Tästä työstä vastasi aikaisemmin Euroopan komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston kemiallisten aineiden työperäisen altistuksen raja-arvoja käsittelevä tiedekomitea.
Työperäisen altistuksen raja-arvojen tärkein tarkoitus on estää työntekijöitä hengittämästä kemikaaleja höyryinä, sumuina tai pölyinä. Riskinarviointikomitea voi antaa myös suosituksia ihoa koskevasta merkinnästä, joka osoittaa, että iho on suojattava. Myös muut, esimerkiksi herkistymisestä tai melusta varoittavat merkinnät ovat mahdollisia. Lisäksi riskinarviointikomitea voi suositella biologisia raja-arvoja (BLV:t, biomonitorointiin perustuvat toimenpideraja-arvot) tai biologisia ohjearvoja (BGV:t, biomonitorointiin perustuvat altistumattomien viiteraja-arvot).
