ECHA on kehittänyt nelivaiheisen toimintatavan onnistunutta aineen yksilöintiä varten. Kun noudatat näitä vaiheita ja neuvojamme, aineen yksilöinti oikein on helpompaa.
- Ensiksi sinun täytyy selvittää, onko sinulla tarvittavat analyysitiedot aineen yksilöimiseksi REACH-asetuksen tarkoituksiin. Jos et ole aineen valmistaja, voit pyytää nämä tiedot aineen toimittajalta. Jos sinulla on tarvittavat analyysitiedot, siirry vaiheeseen 1d. Muussa tapauksessa siirry vaiheeseen 1b.
- Valitse edustava näyte aineestasi tai useita näytteitä eri eristä tai tuotannon eri ajankohdista. Jos olet seosten maahantuoja, sinun täytyy ehkä pyytää näytteet seoksessa käytetyistä aineista toimittajaltasi.
- Asianmukaisen analyysistrategian laatiminen heti alussa säästää aikaa ja rahaa. Tässä vaiheessa kannattaa myös miettiä, onko yritykselläsi tarvittavat toiminnalliset valmiudet ja riittävästi asiantuntemusta. Jos ei ole, etsi palveluntarjoaja tai laboratorio, jossa on kokemusta analyysin tekemisestä REACH-asetuksen tarkoituksia varten. Analyysia aineen yksilöintiä varten ei tarvitse tehdä hyvän laboratoriokäytännön (GLP) mukaisesti.
- Valitsetpa minkä tahansa toimintatavan, tuloksen tulisi olla sama eli sarja analyysitutkimuksia/-tietoja, joiden perusteella aineesi voidaan tunnistaa täsmällisesti. Spektrin, kromatogrammien ja muiden analyysitietojen tulee olla laadukkaita ja täysin tulkittuja.
- Jos tulosten tulkinta on hankalaa tai jos analyysin tekemisessä on teknisiä haasteita, laadi vahvat tieteelliset perustelut ja käytä vaihtoehtoisia tekniikoita. Myös asiantuntijoiden puoleen kääntyminen voi olla hyödyllistä.
- Lakitekstissä täsmennetään, että korkean erotuskyvyn nestekromatografian (HPLC) tai kaasukromatografian (GC) lisäksi on tehtävä ultravioletti-, infrapuna- ja ydinmagneettinen resonanssispektroskopia (NMR) tai massaspektrometria (MS). Epäorgaanisten aineiden osalta röntgendiffraktio (XRD) -spektrometria ja atomiabsorptiospektroskopia (AAS) voivat olla tarpeellisia vaihtoehtoja. Näiden tekniikoiden käyttäminen ja tulosten tulkinta vaatii asiantuntijatason tietämystä.
2. Määritä aineesi koostumus
- Analyysin perusteella sinulla pitäisi nyt olla kattavat tiedot aineesi koostumuksesta.
- Yksittäisen näytteen analyysissa ei oteta huomioon vaihteluja, jotka johtuvat lähteestä (ts. lähtömateriaaleista) ja valmistusprosessista. Nämä vaihtelut otetaan huomioon pitoisuuden vaihteluväleissä, jotka voivat olla osa määritystodistusta (CoA) tai laadunhallintaspesifikaatiota.
- Tyypillisen hyvin määritellyn aineen koostumuksen pitäisi näyttää suurin piirtein tältä:
| Nimi |
Tyypillinen pitoisuus % |
Pitoisuusalue % |
| Ainesosa A |
90 |
85–96 |
| Ainesosa (epäpuhtaus) B |
6 |
4–7 |
| Ainesosa (epäpuhtaus) C |
2 |
0–3 |
| Ainesosa (epäpuhtaus) D |
2 |
0–3 |
- Koostumuksen perusteella sinun täytyy antaa yleinen tunnistetieto eli aineen nimi.
- Siihen on olemassa eri sääntöjä aineen monimutkaisuudesta riippuen. Katso säännöt julkaisusta ”REACH- ja CLP-asetusten mukaista aineiden tunnistamista ja nimeämistä koskevat toimintaohjeet”. Jos olet epävarma, kannattaa kysyä asiantuntijan neuvoa aineen nimeämiseen.
4. Määritä aineelle numeerinen tunniste
- Kemikaaliviraston verkkosivujen sivulla Tietoa kemikaaleista on kohta Hae kemikaaleja, josta voit tarkistaa, onko aineellesi jo annettu EY- tai luettelonumero.
- Tavallisesti kemiallinen nimi liitetään luettelonumeroon, esimerkiksi EINECS- tai CAS-numeroon, mutta se ei ole välttämätöntä. Tämä numero löytyy usein käyttöturvallisuustiedotteesta (SDS) tai määritystodistuksesta (CoA). Pyydä tarvittaessa asiantuntija-apua sen selvittämiseksi, onko aineellasi jo luettelonumero.
Kun sinulla on nämä tiedot, ne on muutettava IUCLID-aineiston mukaiseen sähköiseen muotoon.
REACH-rekisteröinnissä rajaava koostumus on sisällytettävä päärekisteröijän toimittamaan asiakirja-aineistoon. Rajaava koostumus kattaa yhteistoimituksen kaikkien osallistujien ilmoittamat koostumukset.
