REACH-asetuksen mukaan selkärankaisilla eläimillä (esimerkiksi rotilla, muilla nisäkkäillä tai kaloilla) tehtäviin testeihin voidaan ryhtyä vasta viimeisenä keinona rekisteröintiä koskevien tietovaatimusten täyttämiseksi. On monia eri tapoja välttää tarpeettomia eläinkokeita ja vähentää niiden määrää.

Ota huomioon seuraavat seikat jokaisen tietovaatimuksen osalta:

• Kerää ja jaa olemassa olevia tietoja. Saatat saada käyttöösi julkaistua kirjallisuutta, joka riittää tietovaatimuksen täyttämiseen. Jos saatavilla on tuloksia pätevästä eläinkokeesta, ne on jaettava muiden rekisteröijien kanssa. Kokeen omistajalle on korvattava kustannuksia ennalta sovittujen sääntöjen mukaisesti.
• Tietovaatimuksista poikkeaminen tai niiden mukauttaminen: mukauttamissäännöt sisältyvät lakitekstiin. Ne voivat olla ominaisuuskohtaisia (kunkin tutkittavan ominaisuuden sarake 2) tai yleisiä (liite XI).

Yleisten sääntöjen perusteella tietovaatimuksista voidaan poiketa tai niitä voidaan mukauttaa seuraavin tieteellisin perustein:

• Todistusnäyttö. Monesta toisistaan riippumattomasta tietolähteestä on saatu riittävästi näyttöä, jonka perusteella voidaan päätellä, että aineella on (tai ei ole) tiettyä ominaisuutta.
• QSAR-mallit. Tietokonemallien avulla voidaan ennustaa jotkin aineen ominaisuudet rakenteellisesti samankaltaisten aineiden perusteella.
• In vitro -menetelmät Eristetyillä kudoksilla, elimillä tai soluilla tehtävillä testeillä saatetaan pystyä täyttämään tietovaatimus koko organismilla tehtävän testin sijaan.
• Aineiden ryhmittely ja interpolointi. Jos voidaan osoittaa, että aine käyttäytyy tietyn ominaisuuden suhteen samoin kuin jokin toinen aine, aiemmat kyseistä ominaisuutta koskevat tulokset voidaan interpoloida koskemaan omaa ainettasi.

Näiden vaihtoehtojen käyttäminen katsotaan mukautukseksi tietovaatimuksiin.

Vinkkejä

• Jos mukautat vakiotietovaatimuksia, laadi hyvin dokumentoidut ja pätevät tieteelliset perusteet ja toimita ne rekisteröintiaineistossa.
• Valittavalla lähestymistavalla on pystyttävä antamaan luotettavaa tietoa, joka vastaa vakiotesteistä saatavaa tietoa. Jos tämä ei ole mahdollista, on tehtävä vaadittavat testit.
• Valitun lähestymistavan avulla on pystyttävä luokittelemaan aine. Kun aine on luokiteltu ja merkitty, lisätestit eivät välttämättä ole tarpeen.

Huomaa, että on syytä harkita tarkkaan, käytetäänkö tiukinta mahdollista luokitusta vain siksi, että voidaan välttää lisätestejä. Liian tiukka luokitus voi esimerkiksi johtaa työterveys- ja -turvallisuuslainsäädännön mukaisiin riskinhallintatoimiin tai aineen asettamiseen etusijalle REACH-asetuksen mukaisissa riskinhallintatoimissa.