Tunnista kaikki saatavilla oleva tieto

Tunnista kaikki saatavilla oleva tieto

Ensimmäinen askel on tunnistaa kaikki oleelliset saatavilla olevat tiedot seoksesta ja sen sisältämistä yksittäisistä aineista, mikäli tarpeen. On tärkeää muistaa, että tiettyjen vaarojen osalta luokitus perustuu aina seoksen sisältämiin yksittäisiin aineisiin. Siksi sinulla on oltava selvä käsitys seoksesi sisältämien aineiden aiheuttamista vaaroista. Ensisijaisena tiedonlähteenä ovat aineiden toimittajat.

 

Mitkä ovat "kaiken saatavilla olevan tiedon" lähteitä?
  • Kaikki yrityksessä olevat tiedot seoksesta ja seoksen sisältämistä aineista.
  • Ajan tasalla oleva käyttöturvallisuustiedote tai jokin toinen turvallisuustietoa sisältävä asiakirja, jonka toimittajasi toimittaa maahantuodusta seoksesta tai aineista ja/tai seoksista, jotka sisältyvät sekoitettavaan seokseen.
  • Toimittajasi määrittämä luokitus kuljetuslainsäädännön perusteella.
    • Kuljetusluokitus, joka on määritetty YK:n vaarallisten aineiden kuljetusta koskevien mallimääräysten tai tiekuljetuksia (ADR), rautatiekuljetuksia (RID), sisävesikuljetuksia (ADN), ilmakuljetuksia (ICAO TI) tai merikuljetuksia (IMDG) koskevien mallimääräysten perusteella,, voi olla sellainen, että aineen tai seoksen vaaroja on selvitettävä tarkemmin.
    • Vaikka kuljetusluokituksessa ja CLP-asetuksessa käytetyt luokituskriteerit ovat enimmäkseen samat, kuljetusmääräysten soveltamisala on erilainen, eikä kuljetusluokitus välttämättä kata kaikkia vaaroja, joita seos voi aiheuttaa.
  • ECHAn verkkosivuilla on luokitusten ja merkintöjen luettelo, joka sisältää seuraavat tiedot:
    • EU-tasolla yhdenmukaistetut aineiden luokitukset (CLP-asetuksen liitteessä VI oleva taulukko 3.1). Aineen yhdenmukaistettu luokitus ja merkinnät ovat oikeudellisesti sitovia EU:ssa ja ETA-alueella, ja ne on otettava huomioon, kun luokitellaan tällaista ainetta sisältävää seosta.
    • Aineiden luokitukset siten kuin valmistajat ja maahantuojat ovat ilmoittaneet ne luokitus- ja merkintäilmoituksissaan tai rekisteröintiaineistoissaan. Tämä luokitus sisältää kaikki sovellettavat  yhdenmukaistetut luokitukset sekä niiden vaarojen itse tehdyt luokitukset, joita yhdenmukaistettu luokitus ei kata.
  • ECHAn julkinen tietokanta, joka sisältää tietoja rekisteröidyistä aineista. Tietokanta löytyy ECHAn verkkosivuilta Tietoa kemikaaleista -sivulta kohdasta "Hae kemikaaleja".
  • Muut lähteet, esimerkiksi OECD:n eCHEMPortal ja muut lähteet, jotka on lueteltu CLP-asetuksen käyttöönottoa koskevien ohjeiden luvussa 10..
  • Kansainvälisesti hyväksyttyjen tieteellisten komiteoiden (etenkin ECHAn riskinarviointikomitean) lausunnot tai muut ECHAn verkkosivustolla olevat tiedot on niin ikään otettava huomioon uutena tieteellisenä näyttönä.

 

Mitä perustietoja tarvitaan arvioitaessa, aiheuttaako seos fysikaalista tai terveyteen tai ympäristöön kohdistuvaa vaaraa?

Perustietoja, jotka on lueteltava jokaisesta seoksessa olevasta aineesta, ovat seuraavat:

a.     aineen tunnistetiedot 

b.    aineen pitoisuus seoksessa

c.     aineen luokitus ja kaikki määritetyt erityiset pitoisuusrajat tai M-kertoimet

d.    tarkat tiedot aineen epäpuhtauksista ja lisäaineista; myös niiden tunnistetiedot, luokitus ja pitoisuus voivat olla tärkeitä. Yleensä aineet, joiden pitoisuus on vähintään 0,1 prosenttia, on otettava huomioon, mutta oleellinen pitoisuus määräytyy viime kädessä vaaraluokan ja aineen mukaan.

Jos seoksen aineosa on sekin seos, on tarpeen hankkia tietoa kyseisen aineosaseoksen sisältämistä aineista, niiden pitoisuudet, luokitukset ja mahdollisesti sovellettavat erityiset pitoisuusrajat tai M-kertoimet mukaan lukien.

CLP-asetus edellyttää, että luokituksessa otetaan huomioon "kaikki saatavilla olevat" tiedot tai informaatio.

 

Minkätyyppinen erityistieto voi olla tarpeen?

Erityistietoja voivat olla seosta sinänsä tai seoksessa olevaa ainetta (olevia aineita) koskevat testitiedot, kuten

  • tutkimusraportit
  • tutkimustiivistelmät
  • testitietoihin perustuvat oleelliset parametrit (esimerkiksi välittömän myrkyllisyyden estimaattiarvot).

 

Mitä ovat pitoisuusrajat ja M-kertoimet?

Pitoisuusraja on yksittäisen aineen vähimmäispitoisuus, jonka perusteella seos luokitellaan, tai aineiden pitoisuuksien summa, kun useiden aineiden vaikutus on kumulatiivinen.

Pitoisuusrajat voivat liittyä yleisesti vaaraluokkaan, jaotteluun tai kategoriaan (yleinen pitoisuusraja, GCL), tai ne voivat koskea nimenomaan tiettyä ainetta (erityinen pitoisuusraja, SCL). Erityinen pitoisuusraja voidaan määrittää aineelle sen vaikutusvoimakkuuden perusteella, jolloin sen vaikutusta seoksen luokitukseen voidaan arvioida täsmällisemmin. Erityisiä pitoisuusrajoja sovelletaan pääasiassa terveyteen kohdistuviin vaaroihin. Erityiset pitoisuusrajat ovat ensisijaisia yleisiin pitoisuusrajoihin nähden.

Vaaraluokassa "Vaarallinen vesiympäristölle" käytetäänM-kertoimiaerityisten pitoisuusrajojen sijasta. M-kertoimet on kehitetty siksi, että vesiympäristölle (kategoriat välitön myrkyllisyys 1 tai krooninen myrkyllisyys 1) myrkyllisiksi luokiteltuja aineita voidaan painottaa enemmän seoksia luokiteltaessa. Niitä käytetään luokiteltaessa seosta, joka sisältää tällaista ainetta.

Katso tarkempia tietoja CLP-kriteerien soveltamista koskevien ohjeiden luvusta 1.5.

Tunnista kaikki saatavilla oleva tieto